19.5.2016 oli vihdoin se päivä, kun sain tarpeeksi voimaa lähteä edes yrittämään. En ole hirveän uskonnollinen ihminen, mutta pappi oli henkilö, joka sai minut ajattelemaan uutta. Uutta tapaa jatkaa tähän astista elämääni. 19.5.2016, parin viikon putken päälle, päätin yrittää. Yrittää lyödä korkin lopullisesti kiinni.

Älä enää narahda -blogi on minulle terapiaa. Tämän ei ole tarkoitus olla julkisuushakuista, vaan keino purkaa omia tuntemuksiani. Tätä ensimmäistä postausta elämäni ensimmäiseen blogiin kirjoittaessa kello on jo yli puolenyön perjantain ja lauantain välissä. On muuten ensimmäinen perjantai moneen vuoteen, kun minun iltaani ei ole kuulunut pisaaraakaan alkoholia. Toinen päivä putkeen ilman alkoholia. Siitäkin on aikaa, jolloin olisin onnistunut pitämään enemmän kuin yhden välipäivän. Voin kertoa, ettei tämä ole helppoa. Silti haluan kokeilla. Haluan yrittää. Haluan nähdä mitä alkoholittomuus saa kehossani aikaan.

Lähtötilanne

Painoindeksi on 35. Vartalossani on reilusti ylimääräistä rasvaa, varsinkin vyötäisillä. Vuosi sitten ostetut paidat eivät enää sovi päälleni. Ne puristaa. Edellisestä viikosta, jolloin olisin liikkunut hikoilumielessä useammin kuin kerran tapahtui tammikuussa. Silloinkaan se ei ollut mitään todellista urheilua, vaan hauskanpitoa ystävien kanssa palloilulajin raameissa.

Sairastin vakavan masennuksen reilu vuosi sitten. Tai oikeammin sairastin sitä useamman vuoden. Varmaankin jostain 2012 saakka. Käyn edelleen psykoterapiassa, ja tarkoitus on jatkaa sitä ensi vuoden tammikuulle asti. Masennuksen aikana olen tarttunut useasti pulloon. Kesällä 2015 saatoin juoda kokonaisia viikkoja käyden samalla näkyvässä ja arvostetussa työssä. Kyllä, masennusdiagnoosilla ja alkoholilla läträten painoin töitä 50-60 tuntia viikossa. Eikä kukaan huomannut mitään.

Juomiseni ei ollut mitenkään piilossa. Aamulla töihin, suoraan töistä baariin ja viinipullo jos toinenkin alas. Kahden jälkeen yöllä kotiin, aamulla taas töihin ja samaa rallia mentiin lähes koko kesä- ja heinäkuu. Joku voisi sanoa, että ei tuo ole edes paha toteuttaa. Joillekin se on uskomatonta. Minulle se oli arkea.

Syksyn koittaessa juomiseni väheni, mutta ei missään nimessä loppunut. Aluksi yksi alkoholiannos illassa - ihan vain nukahtamislääkkeeksi. Sitten kaksi. Kolme. Neljä. Lopulta neljä pinttiä olutta illassa. Se on muuten lähes kaksi ja puoli litraa. Väsymys, joka kroppaa jäytää edelleen, ei todellakaan helpottunut tuolloin. Lopulta lopetin laskemisen. Valehtelin itselleni. "En ota kuin muutaman" fraasin turvin ostin riittävän paljon olutta tai viiniä iltoihini. Jos juomat loppui kesken, puin vaatteet päälleni ja painelin baariin. Käyden samalla töissä.

En tiedä olenko alkoholisti tai sairastanko alkoholismia. Tiedän sen, että kehoni vaatii koko ajan enemmän ja enemmän juomaa. Ihan vain nukahtamisen avuksi. Tai seurusteluun. Tai johonkin muuhun tekosyyhyn. Ei ole helppoa. Ja tarvitisisi siellä psykoterapiassakin käydä.

Tavoite

Ensimmäinen maali on vuoden päässä. Isompi maali nimenomaan. Oikeasti ensimmäinen maali oli ensimmäinen päivä. Seuraava päivä oli jo toinen. Ne on nyt ohi. Kolmas maali on lauantai 21.5.2016. Menen askelen kerrallaan ja toivon voivani joka ilta laittaa rastin seinäkalenteriin.

Alkoholi on vienyt minulta perheen, rahat ja henkisen hyvinvoinnin. Masennukseni ei johtunut alkoholista, mutta sen lääkitseminen sillä aiheutti reilussa vuodessa yli kymmmenen tuhannen euron velat, perheen poistumisen kuvioista ja henkisen romahtamisen. Nyt koitan askel kerralla päästä parempaan. Ajattelen koko ajan miten kiva olisi mennä lenkille. En vain jaksa. On niin paljon muuta mitä tehdä. Esimerkiksi lukea erikoisoluiden etikettejä.

Onneksi on olemassa esimerkkejä, jotka saa itseni yrittämään vähän kovemmin. Yksi parhaista on jalkapallolegenda Atik Ismail. En tiedä kuinka kauan Atik on ollut ilman viinaa, mutta arvostan hänen avoimuuttaan puhuessaan korkin kiinni laittamisesta lopullisesti.

Minun tavoite on toistaiseksi vuoden päässä. Olisiko tämä lopullista? En tiedä. Kestänkö koko vuoden yksin tätä projektia? En tiedä sitäkään. Hyvät neuvot ovat tervetulleita.

Koitan seurata edistystämistäni tämän blogin avulla. Vaikka tätä ei kukaan lukisi, niin ei haittaa. Minä luen, jotta tiedän mistä saan voimaa.

Ja en saarnaa. Te, joiden elämää alkoholi ei häiritse, onnittelen. Pysykää kohtuudessa. Minäkin luulin pitkään pitäväni viinin mausta. Ehkä kaipasinkin etanolia.